Keskikesän Verson puodin ompelukerhon haaste kantoi Suomi100-teemaa, Topeliuksen Koivua ja tähteä mukaillen ajatukset sodan jälkeisessä kotiinpaluussa kotikoivun jo näkyessä.
Ensireaktio trikookankaaseen oli ehkä epäilys, istuisiko väri itselle. Hyvin pian tuli selkeä visio kotoisasta, turvallisesta, rennosta kesämekosta, jossa on hyvä nauttia kesäillan auringosta niin omalla terassilla kuin juhannuksena mökilläkin.
Kankaan sai tällä kertaa valita kolmesta sävyvaihtoehdosta: päivä (alkuperäinen), aamurusko (tyttömäinen) ja mustavalkoinen. Itselleni heräsi heti kuvauksesta ajatus koivuista ja oli selvää, että tahdoin kankaan alkuperäisvärin mukaan. Onneksi, kyllä koivut ja kesä Suomessa on vihreää!
Mielikuva mekon mallista oli niin vahva, että jouduin yhdistämään kahta kaavaa: yläosa on Suuren käsityölehden 3/17 mukaan tehty, alaosa saman lehden numerosta 7/14. Kuminauhan mallailin itselleni sopivalle korkeudelle ja kireydelle.
Pääntiellä taitoin resorirenkaan nurjalle ja tikkasin peitetikkikoneella.
Loppukangas taipui Paapiin kaavakirjan bodykaavalla bodyksi Suomi100-vauvalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!